Liimalevystä arkkupöydäksi

Osa- ja mitoitusluettelo

Jes, nyt on jälleen pajakausi saatu startattua ja kaikki liimalevyt on tehty viimeistä hiontaa myöten. Hiontavaiheessa huomasinkin, että levyjäni on kolhittu, varmasti jonkun verran omasta toimestani, mutta on ilmeistä, että naapurinkin levy on saattanut omiani kolhaista mennen tullen. Mutta ne on pikkuseikkoja, joiden emme anna enää tässä vaiheessa haitata. Huomasin myös jossakin vaiheessa, että yksi levyistä oli kuivanut itsensä kieroksi, vaikka se oltiin säilytetty tiiviisti puristettuna muiden levyjen välissä. Kun sitten lähdin levyjä tasohöylällä höyläämään oikeisiin mittoihin, niin siinähän se kiero levykin suoristui.

Kun kaikki levyt oli saatu oikeaan paksuuteen, niin ne piti vielä saada oikeaan leveyteen ja pituuteen. Hoidin homman niin, että ensin oikohöylällä höyläsin levyihin oikean leveyden ja pyörösahalla katkaisin ne oikeaan pituuteen. Järjestys tämä sen takia, että kuivaessaan levyt olivat hieman kupertuneet levyjen keskuvaiheilta leveyssuunnassa ja oikohöylällä tämän kuperuuden sai parhaiten pois. Näin se helpotti myös pyörösahalla ajamista, kun oikaistun reunan sain tiiviisti katkaisuvastetta vasten.

Nyt oli kaikki levyt, rimat ja jalat saatu tehtyä, joten tuli aika alkaa miettimään liitoksia. Uutuuden viehätyksessä päädyin tekemään levyjen liitokset Festoolin Domino-tappiliitosjyrsimellä. Aivan todella helppokäyttöinen ja nopea laite! Liitokset työssäni olivat sen verran yksinkertaiset, että yhdellä säädöllä ja yksillä merkeillä per levy selvittiin koko projektista; ei tarvinnut merkata kuin keskikohdat, koska jyrsimessä on reunavasteet, joiden avulla saa reunatapit aina samaan kohtaan. Älyttömän kätevä! Yhdeltä seisomalta jyrsin kaikki liitosreiät ja malttamattomana luonteena laitoin arkkupöydän heti kasaan. Ilman liimaa tietysti, koska en ollut vielä hionut levyjä ja tehnyt jalkoihin kansi- ja pohjalevyille uria. Dominon käytössä pitää kuitenkin olla tarkkana siinä mielessä, että jos levyt eivät ole tasalaatuisia esimerkiksi paksuudeltaan, niin reiät eivät anna anteeksi tappien paksuussuunnassa. Toinen huomio laitteen käytössä piilee siinä, että laite täytyy pitää tiiviisti kiinni jyrsittävässä pinnassa. Eli reiän tulee olla aina niin kohtisuorassa, kuin mahdollista! Tämä mahdollistetaan siten, että kiinnitetään työstettävä levy lujasti kiinni höyläpenkkiin ja käytetään laitetta varmoin ja vakain ottein.

Dominojyrsimen käytön lyhyt oppimäärä: 

1. Määrittele reikien paikat huolellisesti ja merkitse ne
2. Laita koneeseen oikean kokoinen jyrsinterä
3. Säädä oikea syvyys ja korkeus sekä haluamasi reiän tarkkuus > tee yhdellä säädöllä mahdollisimman monta reikää
4. Kiinnitä jyrsittävä kappale pöytään siten, että voit tehdä yhdellä kiinnityksellä mahdollisesti useamman reiän
5. Käytä avuksi koneen omia vasteita
6. Muista tukeva asento ja varmat otteet
7. Laite aina kohtisuoraan ja tukevasti kiinni työstettävää pintaa
8. Anna koneen tehdä työnsä rauhassa, kone ei saa päästää valittavaa ääntä
9. Muista purunpoisto
10. Suunnitelmallisuus jyrsittäessä on valttia! 

Liitoksien teosta huolimatta hommaa oli vielä rutkasti jäljellä. Seuraavaksi mietinkin, että millä
vekottimella saan jalkoihin tehtyä urat, joihin kansi laskeutuu ja joihin pohjalevy uppoaa. Päädyin talttaporaan. Ensin piirrotin jalkoihin urien ääriviivat ja sitten menin poralle ihmettelemään, miten se toimii. Onneksi Jani tuli sen kertomaan, niin ei mennyt koko päivä siinä. Vaihdettiin koneeseen sopiva talttapora, Jani kertoi säätömekanismit ja sitten vain hommiin. Koska talttaporan tekemä jälki oli melko rujoa, niin jätin itselleni mitoitukseen hieman käsityöstövaraa; noin yhden millin per suunta. Pääasia oli, että suuret linjat saatiin talttaporalla tehtyä. Jokainen neljä jalkaa meni hienosti parilla säädöllä, kun vain malttoi käyttää järkeä. Talttaporan käytössä onkin hyvä korostaa sitä, että tekee yhdellä säädöllä mahdollisimman monta uraa/koloa, koska se nopeuttaa työskentelyä sekä tietysti varmistaa sen, että urat ovat yhdenmukaiset. Lukitut säädöt omassa työssäni olivat korkeus ja leveys. Korkeusvasteena toimi itse koneessa oleva siirrettävä metallinen tappivaste ja leveysvasteeksi laitoin puukalikan puristimella kiinni poraustuen kelkkaan. Näin ei tarvinnut pitää huolta kuin poikittaissyvyyden määrittelystä, joka sekin hoitui kätevästi viivoitinta avuksi käyttäen.


Talttaporakoneen käytön lyhyt oppimäärä

1. Valitse käyttötarkoitukseen sopiva, mahdollisimman terävä, talttapora
2. Varmista poran kohtisuoruus kelkan takavasteeseen nähden esim. suorakulmalla
3. Aseta syvyysvaste ja mahdolliset muut vasteet siten, että voit tehdä samoilla asetuksilla monta reikää > asetusten jatkuva muuttaminen heikentää tasalaatuisuutta ja hidastaa työstöä
4. Varmista, että vasteet ovat tiukasti lukittu
5. Piirrota urat työstettävään kappaleeseen
6. Kiinnitä kappale lujasti kelkkaan
7. Älä yritä kerralla liian syvälle
8. Anna poran tehdä työnsä, eli älä paina liikaa 
9. Aina kun irrotat kappaleen, niin puhdista kelkan alusta. Näin vältytään siltä, että kappale olisi vinossa tai irti alustasta
10. Kannattaa jättää pieni (n.1mm) käsityöstövara, koska talttapora saattaa repiä puuta ikävästi

Nyt kun jalat oltiin saatu koneella työstetyksi, niin jatkoin työstöä käsipelillä, eli taltalla. Sen huomasin, että taltan pitää olla todella terävä, jos meinaa saada poikkisyistä puuta työstettyä. Huomasin myöskin sen, että jätin hieman liian vähän työstövaroja, sillä en saanut talttaporan repimisjälkiä poistettua... Ärsyttävää!

Taltan kanssa työskennellessä pitää ottaa huomioon muutamia seikkoja:

• taltan tulee olla terävä ja tarkoitukseen sopivan kokoinen 
• työstettävä kappale kannattaa kiinnittää lujasti pöytään
• näpit tulee pitää pois taltan edestä (peukalo piiloon ja ranteet suojaan!)
• ei saa yrittää kerralla valmista > pidetään lastut ohuina
• taltan kanssa ei juosta opettajan juttusille! Kiire pitää unohtaa.

Piirustuksia selaillessani huomasin, että olin unohtanut piirtää arkun seiniin välivanerin sovitusurat. Niinpä ajattelin, että teen kaikki urat samalla kertaa, sekä seiniin että kanteen. Piirrotin levyihin oikeat kohdat urille ja marssin yläjyrsimelle. Yläjyrsimeen piti kaiken ensiksi vaihtaa oikean kokoinen (8mm) terä. Terän vaihtaminen oli kovinkin helppo homma, kara auki kahdella jakarilla ja vanha terä pois ja uusi tilalle. Tämän jälkeen säädin ohjurilevyn (takavasteen) oikealle etäisyydelle, että sain uran oikeaan kohtaan. Testasin etäisyyden vielä erilliseen hukkarimaan ja se täsmäsi. Sitten säädin uran syvyyden. Se säädettiin siten, että nostettiin terä ensin ylös ja käännettiin koneen edessä olevasta syvyyspakasta oikea syvyys ja laskettiin terä jälleen alas. Ihan en ollut tyytyväinen esiasetettuun syvyyteen, joten itse vielä hienosäädin syvyyttä säätöpulttia kiertämällä. Ja jälleen testasin syvyyden ja etäisyyden hukkariman pätkään. Sitten vain ajoin urat levyihin. Uria tuli kolmeen eri kohtaan, joten jouduin säätämään jyrsimen asetuksia yhteensä kolmeen kertaan. Silti se oli verrattain nopeaa työstöä. Ajoin urat siis kannen alapuolelle, sivujen alareunan sisäpuolelle ja sivujen keskelle sisäpuolelle. Yhdessä sivussa minulla kävi vahinko ja urasta tuli vahingossa liian pitkä. No, paikkaan kolon myöhemmin...

Ison yläjyrsimen kanssa työskentely:

1. Valitse tarkoitukseen sopiva jyrsinterä
2. Suunnittele jyrsimisjärjestys, jotta vältytään turhilta säädöiltä
3. Piirrota jyrsittävä alue/ura
4. Tee raakasäädöt ilman että jyrsin on käynnissä. Apuna käytä viivoitinta tai tarkkaa mittaa
5. Käynnistä jyrsin ja testaa asetukset hukkapalaseen. Syöttösuunta aina terän pyörimissuuntaa vastaan > vasemmalta oikealle
6. Tue työstettävä kappale tiiviisti takavastetta vasten ja pidä sormet poissa läheltä jyrsinterää > älä missään tapauksessa vie sormia terän suojakopan sisäpuolelle!
7. Syötä kappaletta tasaisesti ja maltilla
8. Pysäytä jyrsin aina kun olet saanut jyrsittyä
9. Jos pöydälle kertyy purua, niin puhalla ne pois paineilmalla
10. Muista tukeva seisoma-asento ja jämäkkä ote työstettävästä kappaleesta

Jyrsimisen jälkeen puhdistin urat paineilmalla ja aloitin pintojen hiomisen. Hiomisen suoritin pitkänauhahiomakoneella. Sillä hiominen kävi todella vaivattomasti ja nopeasti. Pinnoista tuli sileät ja puhtaat. Hiomakoneen kanssa pitää vain muistaa olla tarkkana, että ei hio liikaa ja muistaa pitää hiottavan kappaleen jatkuvasti liikkeessä. Muuten saattaa käydä niin, että kappale ohenee yhdestä kohtaa enemmän kuin toisesta kohtaa ja sehän ei näytä ollenkaan hyvältä. Myös reunojen kanssa pitää olla hyvin tarkkana, että ei vahingossa hiomakoneella pyöristä niitä. Hiontatuki nimittäin helposti haukkaa, jos sen vie liian lähelle hiottavan kappaleen reunaa. 

Hiominen:

• Aseta hiottava kappale pitkänauhahiomakoneen pöydälle
• Säädä kappaleen ja nauhan välinen korkeus sopivaksi (n. 2cm)
• Tue kappale sivuttaisvastetta vasten
• Varmista oikea nauhan pyörimissuunta
• Hio puun syiden mukaisesti
• Pidä hiontaluisti ja pöytä jatkuvasti liikkeessä äläkä paina liikaa
• Varo pyöristämästä reunoja
• ÄLÄ HIO LIIKAA

Kun pinnat olivat sileät, niin kasasin arkun ilman liimaa, mitoitin pohjalevyn ja väliseinälevyn ja leikkasin 8mm:n vanerista sopivat palaset. Suuresti ihmettelin sitä, että kaikki osat ja palaset loksahtivat hienosti paikoilleen.

Liimaus:

Kun totesin, että kaikki osat sopivat mukavasti yhteen, niin päätin liimata arkkupöydän kasaan. Se tapahtui siten, että otin kahden pöydän väliin pitkät puristimet, levitin liimat saumoihin ja dominoihin, painelin dominot reikiinsä ja tuuppasin osat kiinni toisiinsa. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa tuli aivan liian kova kiire ja liimaus ei tämän takia onnistunut mielestäni kovin hyvin. Olisi ehkä pitänyt tehdä liimaus osittain. Eli ensin vaikka jalat liimata kiinni seinälevyihin ja sitten vasta seinälevyt toisiinsa. En uskonut, että liima voisi kuivaa niin nopeaa, mitä se kuivui!

No mutta tästäkin kuitenkin selvittiin. Kun osat oli kaikki paikoillaan, niin kiristelin puristimet ja yritin pitää huolen siitä, että puristusta tulisi jokaisesta tarvittavasta suunnasta tasaisesti. Kiristelyn jälkeen tarkastettiin arkkupöydän ristimitat, eli mitat kulmasta kulmaan. Nehän täsmäsivät lähes millilleen. Itse en sitä katsonut, vaan Vellu. Luotan, että Vellu katsoi mitan oikein. Siinä sitten jossain vaiheessa huomasin, että en ollut laittanut liimaa kannen ja seinien väliin, muuta kuin dominoiden reikiin. Enää en alkanut asialle tekemään yhtään mitään, vaan annoin asian olla. Jos kansi joskus lähtee irti, niin olkoon! Mutta oikeasti kovin vaikea on uskoa, että se mihinkään siitä karkaisi.







Huomioita:

1. Suunnittele järjestys
2. Pidä tarvikkeet lähellä
3. Ole nopea!
4. Älä lotraa liiman kanssa, pieni kerros riittää
5. Puristus aina kohtisuoraan 
6. Puhdista valumat
7. Tarkista saumat ja tarvittaessa kiristä puristimia
8. take a relax 

Pintakäsittely

Kun arkkupöytä saatiin liimattua, niin piti alkaa suunnittelemaan pintakäsittelyä. Ja kuten arvata saattaa, päädyin Osmo Colorin konjakin väriseen puuvahaan, koska se vaan on niin hyvä ja helppo, joskin erittäin kallis, aine. Ennen pintakäsittelyä pöytä piti kuitenkin vielä hioa sileäksi. Visiona oli tehdä pöydästä hieman rujomman näköinen, joten hioin pinnan vähän puolella kädellä, jotta siihen jäisi naarmuja, jotka sitten Osmon yhteydessä tulisivat paremmin näkyviin. Tässä mielestäni onnistuin melko hyvin, vaikkakin sain asiasta heti kuullakin kommentin "olisi pitänyt hioa paremmin, jottei naarmut näkyisi".

Vahan levittämiseen paras väline on omasta mielestäni pala vanhaa patjaa, eli vaahtomuovi. Se on monelle lapsellekin tuttu väline jo alaluokkien kuvataiteen tunneilta. Itse suoritin työn siten, että kastoin vaahtomuovin suoraan vahapurkkiin ja sitten vain hinkkasin vahan arkun pintaan. Vahan levittäminen on mukavaa puuhaa, koska siinä pystyy vaikuttamaan niin paljon pinnan ulkonäköön. Jos pinnasta haluaa tummemman, niin vahaa vain laitetaan hieman reilummin. Yksinkertaista.

Vahaus:

1. Hio vahattava pinta huolellisesti
2. Puhdista pinta paineilmalla
3. Ota vahaa sieneen tai rättiin ja levitä se melko voimakkaasti hinkaten vahattavaan pintaan
4. Jos haluat jäljestä tasaisen, niin pyri levittämään vaha tasaisesti
5. Kun vaha on hinkattu pintaan, pyyhi pinta kuivalla rätillä syiden suuntaisesti niin, että             ylimääräinen vaha lähtee pois
6. Anna kuivua rauhassa
7. Älä heitä sientä ja rättiä roskakoriin, vaan ripusta ne kuivamaan avoimelle paikalle -> SYTTYMISVAARA
8. Käytä käsineitä ja huolehdi ilmanvaihdosta!

Kun vaha oli kuivunut kunnolla, niin tuli aika asentaa saranat, jotka tein jo aiemmin talvella. Ensiksi porasin saranoihin asennusreiät ja tämän jälkeen mallailin ne oikein päin oikeille kohdilleen. Halusin saranoihin vanhanaikaisen ovi viban, joten asensin ne sen näköisesti, että aivan kuin kannen saisi vedettyä pois saranoiltaan. Oikeasti ne on kuitenkin asennettu siten, että kantta ei voi vahingossa vetää pois. Saranat ovat siis kummatkin samansuuntaiset. Kiinnitin saranat ihan tavallisilla neljän millin vahvuisilla puuruuveilla.

Saranoita asennettaessa on kansilevyssä oltava muutaman millimetrin välys ja kannen ulkosyrjällä alapuolella pieni viiste, jotta kansi mahtuu aukeamaan ja sulkeutumaan kivuttomasti. Välystä kannattaa varsinkin männyssä jättää tarpeeksi, sillä mänty on kovin eläväistä puuta. Nyt jo huomaa tuosta arkusta, että rakoja on syntynyt ja se on muutenkin muuttanut hieman muotoaan. Mutta se on vain ominaisuus, ei vika.