Stereovahvari 2x7W

Doddiin, tänään demokertamme alkoi äänellä. Eli siis Jani luennoi meille siitä, mitä on ääni, miten se käyttäytyy, miten sitä pystytään eristämään jne. Eipä ole ennen tullut asiaan sen syvemmin perehdyttyä, mutta tässähän tätä tuli. Ääni on siis aaltoliikettä, energiaa.

Stereo ääni: ääni tulee kahdesta kaiuttimesta hieman eri aaltoina ja eri aikaan. Näin  saadaan aikaiseksi tilan tuntua ja ääni kuulostaa paljon mielekkäämmältä. Jos kaiuttimista ääni tulisi täysin samanlaisena, niin äänestä tulee ns. monoääni. Kun teemme jakson aikana kaiutinvahvistinhärpäkkeen, niin täytyy ottaa huomioon kaiuttimen koteloinnin tärkeys. Kun kaksi kaiutinta laitetaan samaan pakettiin, niiin ne tulee kuitenkin koteloida erikseen. Tämä sen takia, että kaiuttimen kalvon liike aiheuttaa kaiutinkoppaan alipaineen. Jos kumpikin kaiutin on samassa kopassa, niin alipaine voi sotkea kaiuttimen toiminnan ja näin heikentää äänen laatua.

No mutta se niistä. Nyt itse vahvistimen kimppuun. Eli kaikki lähti tietysti liikkeelle piirilevystä. Piirilevyt valmistettiin Janin toimesta porukalla hieman samaan tyyliin, kuin mitä jo aikaisemmin kirjoittelin blogissani, mutta sillä erotuksella, että piirilevykaaviot tulostettiin kalvolle ja valotettiin levyn pinnalle. Kun piirilevyt oltiin saatu sahailtua irti toisistaan, niin alkoi armoton reikien porailu. Jokaisen komponentin molemmille jaloille piti aina porata yhden millimetrin kokoiset reiät ja reikiä oli monta kymmentä. Reikien kohdat näkyvät piirilevyllä pieninä kuparittomina pisteinä. Poraamisen suoritin pylväsporakoneella, jossa ei ollut kohdevalaisinta. Silmät vieläkin sekaisin sen tihrustamisen takia!

Piirilevy x4

Komponenttien sijoittelukuva

Kytkentäkaavio

Vihdoin kun sain kaikki reiät porattua, niin otin kolvausvälineet pöydälle ja yhdeltä istumalta tein piirilevyn niin valmiiksi kuin mahdollista. Juottaminen oli mielestäni oikein mukavaa näin 12 vuoden tauon jälkeen. Jälkeenkin olen melko tyytyväinen.

Muutamia huomioita komponenttien juottamiseen: Monijalkaisia komponentteja ei kannata yrittää juottaa kerralla, koska komponentti lämpenee ja voi alkaa sulamaan tai muuten vahingoittua liiastä kuumuudesta. Esimerkiksi vahvistimen IC-piiri (itse vahvistin) lämpeni todella nopeasti, vaikka juotti aina yhden jalan välissä kiinni jonkin toisen komponentin. Huomasin myös, että stand by -kytkin oli todella herkkä ottamaan lämmöstä itseensä; sen jalat nimittäin alkoivat heti heilua, kun juotin johdon kiinni niihin. Onneksi kytkin ei kuitenkaan kerennyt menemään rikki. Lapsillekin täytyy siis muistaa aina mainita, jos piirissä on joitakin erityisen herkkiä komponentteja, jotka eivät kestä liikaa lämpöä. Tällä vältetään turha mielipaha.

Piirilevyn jälkeen kävin itse kaiutinkopan kimppuun. Aluksi yritin rakentaa kopan siten, että sen jokainen nurkka olisi muodostunut kahdesta 45°:en kulmasta, mutta tämän ajatuksen hylkäsin sen takia, että käyttämässämme pyörösahassa oli (on) niin huono terä, joka repi kulmat todella rujon näköiseksi. Yritti sitten kuinka varovasti tahansa sahata! Päädyin siis tuollaiseen "kiertävään" ratkaisuun. Kyllähän tuokin hyvältä näyttää. Kokosin kaiutinkopan kehän Festoolin Domino -jyrsintä apuna käyttäen siten, että siellä on aina yksi domino per liitos. Itseäni auttaa liitoksien tekemisessä merkintöjen piirtäminen osiin. Tietääpähän aina, mihin kohtaan reikä pitää tulla ja näin taas vältytään siltä niin herkästi iskevältä mielipahan vallalta. Kun sain reiät tehtyä, niin dippailin dominot liimassa, painoin ne reikiinsä, levitin saumoihin kevyet liimat ja löin koko paketin puristuksiin. Tuollainen "kiertävä" rakenne on melko haasteellinen saada puristuksiin ja se vaatii todella monta puristinta, mutta onneksi niitä oli vielä vapaana.

Kehän kuivumista odotellessa tein stereoihini etu- ja takapaneelit sekä kaiuttimien väliin tulevat "kaiutinkoppalevyt". Satuin löytämään hukkapalalokerosta kaksi sopivaa 4mm:n vaneripalasta, jotka sitten vain sahailin oikeaan mittaan. Etupaneeliin mittailin ensin kaiuttimen paikat ja porasin kuppiporalla 50mm reiät niille. Tämän jälkeen hahmottelin volumesäätönapin, led-ilmaisimen, stand by -kytkimen ja audioliittimen paikat ja porailin niillekin reiät yksin tein. Reikien poraamisen jälkeen huomasin, että käyttämäni vaneri oli oikeasti jotain kakkosluokan tuotetta, koska poratessa se repeili ikävän näköisesti jättäen kamalat jäljet paneelin molemmille puolille. No, uutta paneelia en lähtenyt tekemään, vaan otin taltan kauniiseen käteeni ja tein koko paneelin täyteen erikokoisia viilu-uria. Ajattelin, että se voisi näyttää mukavalta, kun siihen levittää Osmo Colorit pintaan. Ja niinhän se sitten tekikin, kuten kuvasta näkyy. Lastenkin kanssa tällaiset "mokat" kannattaa pyrkiä kääntämään hyväksi. Joskus ne nimittäin voivat jopa pelastaa koko työn.

Kun stereokopan kehä oli kuivunut liimauksistaan, niin kiinnitin etupaneelin ja suoritin hionnan koko kopalle. (Etupaneelin ruuveille porasin reiät, jotta paneeli ja kehäkoppa eivät halkeaisi.) Etupaneelin hioin vielä erikseen oikein karkealla paperilla, jotta saisin sille kauttaaltaan naarmuisen olemuksen. Sitten eikun Osmot pintaan ja koppa odottamaan sähköosia.

Kopan kuivumisen jälkeen asensin vahvistimen ja kaiuttimet paikalleen ja juotin sitten vasta audioliittimen kiinni piirilevyyn. Audioliitin piti siis asentaa siten, että se tulee etupaneelin ulkopuolelta sisäpuolelle, joten sitä ei voinut juottaa aikaisemmin. Ledin, audioliittimen ja piirilevyn kiinnitin vielä kuumaliimalla paikoilleen, jotta ne eivät varmasti irtoaisi ja heiluisi kopan sisällä. Kun kaikki osat olivat paikallaa, niin testasin laitteen toimivuuden. Toimihan se! Sitten vielä taivuttelin paristoille telineen ja tiivistin takakannen vaahtomuovipatjalla, jotta saataisiin stereoista mahdollisimman tiivis paketti.

Äänenlaatu on mielestäni todella hyvä ja projekti oli kaikin puolin erittäin mielekäs!