Kuten kaikki työ niin tämäkin lähti käyntiin pienellä alkusuunnittelulla. Aluksi mietin, että olisin halunnut takoa itselleni puukon, mutta se ajatus sai kielteisen kannan opettajan taholta. Liekö hiiliterästä ollut varastossa liian vähän. Ehkäpä näin. Mutta ei hätä ollut ollenkaan tämän näköinen. Puutöillä nimittäin ajattelin tehdä sohvapöydän, mihin tarvitsisin saranat, joten tässäpä oiva tilaisuus tehdä saranat itse. Ei mikään kaikkein helpoin aloitustyö, mutta eipä tuo mitään. Ei sovi liian helposta aloittaa, muuten voi tulla kyllästyminen ja mielenkiinnon kato. Ahjon vieressä seinällä oli parit mallit saranoista, joten ajattelin tehdä myös jotain siihen suuntaan. Toki pienemmät. Ja tottakai komeammat.
Aluksi kokeilin takomista romukopasta löytämiini pariin lattaraudan pätkään. Kaikkein ensimmäiseksi kuitenkin piti saada ahjo lämpimäksi. Se tapahtui seuraavasti:
- Kaasuimuri päälle
- Kasaa hiiliä kunnon keko ahjon pohjalle
- Aseta kuivia puupaloja hiilien väliin sytykkeiksi
- Avaa ahjon alapuhallusventtiili kevyesti
- Sytytä hiilet nestekaasusytyttimellä
- Avaa alapuhallusventtiiliä hieman suuremmalle
- Anna hiilten syttyä kunnolla hehkuun.
Kun olin saanut hiilet hehkumaan, niin asetin lattaraudat hiilien sekaan ja annoin niiden lämmetä oranssin hehkuisiksi. Tämän jälkeen otin toisen pätkän pihdeillä ulos ahjosta ja aloin takomaan sitä alasinta vasten. Halusin vain kokeilla, miltä se tuntuu ja miten rauta lähtee muokkautumaan. Siinähän se taottaessa venyi ja muutti muotoaan moneen kertaan. Kätevää, kun oli kaksi rautaa tulessa, niin aina kun toinen lakkasi muovautumasta, niin toinen jo odotti oranssinhehkuisena ahjossa takojaansa. Ei tarvinnut olla hetkeäkään työttömänä.
Kokeilin myös lattaraudan suun halkaisua pelkän terävälappeisen vasaran ja alasimen avulla, mutta halkaisujälki oli niin kamala, että en kehdannut ottaa siitä edes kuvaa. Osasyynä kamalalle jäljelle oli se, että vasaran "kirvespää" oli melko tylppä ja toiseksi, rauta ei ollut tarpeeksi kuuma. Aluksi muutenkin tuli taottua rautaa aivan liian kylmänä. Raudan pitää oikeasti olla ORANSSINHEHKUINEN ennekuin sitä on mielekästä alkaa takomaan. Siinä menee ikä ja terveys, jos rauta ei ole tarpeeksi kuumaa.
Tunnin paasaamisen jälkeen ajattelin, että kyllä minä tämän jo osaan ja katkaisin itselleni 15mm leveästä ja 6mm paksusta lattaraudasta 300mm pitkät pätkät (4kpl), joiden suut halkaisin rautasahalla n. 30mm matkalta. Siis vain toisesta päästä tietysti. Tämän tein sen takia, koska halusin varmistua siitä, että saan sen varmasti halkaistua siten, että voin saada taotuksi "kaksisakaraisen" pään saranoilleni. Harmittaa, kun ei ole kuvia tuosta vaiheesta!
Takomisen aloitin siten, että kuumensin halkaistun pään ja taoin sen T-muotoon. Tämän jälkeen lähdin venyttämään T-haaroja takomalla niitä vähän joka suunnasta. Hienosti se venyi, kun vain jaksoi lämmittää tarpeeksi ja takoa kovasti ja tiuhaan. Kun haarat olivat kyllin pitkät, niin taoin ne puoliympyrän muotoon alasimen pyöreää nokkaa vasten samalla vielä venyttäen niitä.
Taoin ensin kahta saranaa kerralla, mutta sitten ajattelin, että miksen saman tien laittaisi niitä kaikkia lämpiämään yhtä aikaa. Tämä oli erittäin viisas ratkaisu, sillä nyt kierrossa oli neljä rautaa, joten kukin sai rauhassa kuumentua ahjon armottomassa lämmössä ennen taontaa.
Kun kaikki neljä saranaa olivat saaneet koristeellisen ja lähes identtisen muotonsa, niin jäähdytin ne vedellä ja aloin suunnitella itse saranapesän tekoa; miten ihmeessä saisin siitä symmetrisen pyöreän ja toimivan? Siinäpä vasta pulma. Eihän siinä auttanut kun lähteä kokeilemaan. Taas kaikki neljä rautaa hiilille ja kun ensimmäinen hehkui, niin eikun kokeilemaan!
Hehkutin noin viiden senttimetrin matkalta lattaraudan toista päätä ja sitten vain aloin takomaan sitä vasten alasimen pitkulaista nokkaa. Aloitin takomisen aivan lattaraudan päästä vähitellen hivuttautuen pidemmälle. Toisaalta tämä oli ihan hyvä tekniikka, sillä siten sain saranapesästä suhteellisen pyöreän. Tällä samalla tekniikalla tein kaksi ensimmäistä ja toiset kaksi tein sitten eri tavalla. Ja ne menivätkin sitten aivan plörinäksi. Niiden muoto ei ole kyllä pyöreää nähnytkään, mutta tulipahan kokeiltua. Lähdin niissä liikkeelle siis juuri toisesta suunnasta. Tämä ei ollut siinä mielessä ollenkaan hyvä, että määrittelin pyöristymisen loppukaarteen liian lyhyeksi ja saranareiästä tuli liian pienet. Niiden suurentaminen oli tavattoman työlästä ja turhauttavaa. Miksi en vain voinut tehdä sitä kuten alussa!?
Hermostuneessa mielentilassa sitten kävi pieni vahinko, eli otteeni hehkuvasta raudasta lipesi ja rauta hehkuva lape edellä osui peukalooni. Peukalo sanoi että "SSSSHHHH" ja minä sanoin että "ai perse!".
Eihän minulla nimittäin mitään hanskoja käsissäni ollut, koska en ole tottunut työskentelemään hanskojen kanssa. Tapahtuneen jälkeen huuhtelin arven kylmällä vedellä ja jatkoin hommiani. Tämä oli virhe. Olisi nimittäin pitänyt antaa peukulle kunnon kylmähoito Bepanthenin kera. Mutta kun tätä en heti tehnyt, niin peukku tulehtui ja on edelleen, noin viikon jälkeen tapahtuneesta, kipeä ja turvonnut.
Tietääpähän miten toimia oppilaiden kanssa, jos vastaavaa tapahtuu...
Yllä olevan kuvan ylälaidassa on yksi epäonnistunut sarana. Siitä tuli niin kamalan näköinen, että päätin tehdä siitä naulakon. Katkaisin siis saranan ja taoin sen toisen pään ensin suippenevaksi piikiksi ja tämän jälkeen pyöristin sen alasimen nokkaa vasten takomalla. Kun olin saavuttanut haluamani muodon, niin jäähdytin sen ja porasin siihen kannatinreiät. Kyllä on vaimo taas tyytyväinen!
Muutamia taontaan liittyviä työturvaalisuusasioita ja teknisiä tippejä:
- Tarpeeksi hiiliä ahjon pohjalle! Ei siitä muuten mitään tule
- Taottavan raudan tulee olla oikeasti oranssinhehkuinen, ennen kuin sitä kannattaa alkaa työstämään
- Iskujen tulee olla napakoita ja kyllin tiheään suoritettuja, jotta niistä saadaan kaikki muokkaushyöty irti
- Halkaisu kannattaa oppilaiden kanssa suorittaa ennen takomista, kuten itsekin tein. Takomalla halkaisu on yllättävän haastavaa, jos siihen tarvittavia alasimen lisäkappaleita ei ole käytettävissä
- Kunnon pihdit on valttia. Jos pihtien kahvat ovat lyhkäiset, niin ne vaativat mielettömästi puristusvoimaa.
- Jos haluaa vältellä pihtien käyttöä, niin kannattaa aluksi ottaa tarpeeksi pitkä taottava kappale. Näin voi pitää kappaleesta itsestään kiinni taonnan ajan. Lyhyessä kappaleessa lämpö käy sormille kovin nopeaan ja kovasti
- Huomasin, että suojalasit tässäkin on todella kova sana, koska raudasta sinkoilee taottaessa kuona-aineita
- Oppilaille suosittelisin myös hanskojen ja pitkähihaisen paidan käyttöä kuuman kuonan sinkoilun takia
- Takomisessa ehdoton juttu on kiireettömyys ja rauhassa harjoittelu. Itse poltin heti itseni, kun aloin hosumaan.
- Jos oppilas pääsee näppinsä polttamaan, niin ensihoitona on pitää näppejä kylmän juoksevan veden alla vähintään kymmenen minuuttia. Tämän jälkeen rasvaus ja suojaus lialta. nimim. tulehtunutpeukalokaksiviikkoakipeä.
