Kulhon sorvausta

Terve!

Tänään oli siinä mielessä hyvä päivä, että sain kaikki teknisen työn hommat hoidettua ja voin hyvillä mielin käydä pääsiäislomalle (kandin kimppuun täyspäiväisesti) ja pyyhkiä pajan pölyt vaatteistani. Kuitenkin ennen kun käyn hyvin ansaitulle tauolleni, niin yritän hieman avata tämän päiväistä projektiani, eli kulhon sorvausta.

Kuten lähes jokainen puutyö tämäkin alkoi liimalevyn tekemisellä. Ostin kaverilta pienen palan koivua, tein siitä kaksikerroksisen liimalevyn, jonka sahasin vannesahalla pyöreäksi. Oikeasti, siitä tuli todella pyöreä, vaikka en ikinä ennen ole vannesahalla muotoja sahannut. Piti olla oikeasti todella tarkka siitä, miten sitä syöttää sahalle, jotta se ei haukkaisi liikoja.

Kun olin saanut levyn sahattua pyöreäksi, niin merkkasin siihen keskikohdan. Se oli helppoa, koska keskikohta oli näkyvissä, kun kerran olin piirrottanut levyyn jo ympyrän, minkä siitä leikkasin. Keskikohta tarvittiin siitä syystä, että sorvin istukka pitää kiinnittää keskelle levyä, jotta se ei sorvattaessa hakkaisi niin pahasti. Kuten kuvista näkyy, niin kiinnitin istukan neljällä 5x45mm puuruuvilla, jotta aihio ei työstettäessä lähtisi lentoon.

Kun sain aihion istukkaan kiinni, kiinnitin istukan sorviin, siirsin sorvaustuen lähelle ja keskelle aihiota, valitsin sopivat kierrokset ja ryhdyin aihion pyöristämiseen. Kuitenkin ennen kuin sorvin laittaa päälle, niin kannattaa käsin pyöräyttää aihiota, jotta varmistutaan siltä, että aihio ei ota kiinni sorvaustukeen. Kun tästä ollaan varmistuttu, niin voidaan käynnistää kone ja ryhtyä rouhimaan.

Reunan sorvauksen jälkeen asetin sorvaustuen siten, että pystyin aloittamaan pohjan muotoilun. Tämä oli mukava vaihe, koska näki niin konkreettisesti sen, että muotoa alkoi syntymään! Ai että mitkä fiilikset, kuin pikkulapsi karkkikaupassa! Pohjan muotoilun jälkeen hioin koko aihion oikein viimesen päälle. Hiontaan kannattaa varata pitkät pätkät erikarkeuksisia papereita, jotta saadaan lopputuloksesta hyvä. Hiontaan kannattaa myös nostaa kierrosmääriä. Itse tein hionnan pitkällä paperiliuskalla siten, että liikuttelin sitä edes takaisin pyörivän kappaleen pinnalla. Näin vältytään näppien ja paperin palamiselta ja ylenpalttiselta kulutukselta.

Kun olin saanut hiottua, niin perehdyin pohjaan tulevan 8mm syvän ja 88mm leveän istukkakartion tekoon. Ensin porasin tasan 8mm syvän ja 30mm leveän reiän kulhon pohjaan. tämän jälkeen asetin sorvaustuen lähelle aihiota ja aloin rouhintataltalla sorvaamaan reikää leveämäksi. Kun pääsin lähelle merkitsemääni 88mm kohtaa, niin vaihdoin työvälineen suoraan 8mm kaavintalttaan. Tämän tein sen vuoksi, että saisin tarkasti mentyä lähelle 88mm merkkiä ja tehtyä kartiosta terävän. Onnistuin siinä melko hyvin. Vielä kerran vaihdoin työvälinettä leveämpään kaavintalttaan ja tasoitin juuri tekemäni kartion pohjan.

Kartion viimeistelemisen jälkeen kiinnitin kartioon toisenlaisen istukan/pakan (miksi sitä haluaakaan kutsua), irrotin laippaistukan aihiostani ja sorvista ja käänsin aihioni sorviin toisin perin. Hankala selittää, mutta kun en huomannut ottaa havainnolistavaa kuvaa tästä vaiheesta! No joka tapauksessa, kun olin aihion kääntänyt, niin aloin sorvata kulhon sisäosaa. Se oli mukavata, koska sai surutta rouhia puuta pois ja taas tuli valmiin näköistä. Haasteen tähän asetti se, että sorvaustuki jäi väkisinkin hieman kauas aihion pohjalta, joten piti olla lopussa jo todella varovainen liikkeissään.

Sisäpohjan muotoilun jälkeen hioin pohjan hiomapaperilla oikein hyväksi, sorvissa tietysti. Aloitin P120 ja päädyin P320 paperiin. Kyllä tuli nimittäin kiiltävä. Ihan lopuksi vielä käsittelin kulhon antiikkivahalla ja rätillä.

Huomioita sorvauksesta:

1. Varmistu talttojen terävyydestä
2. Kiinnitä kappale oikein ja tukevasti -> keskeisyys tärkeä!
3. Valitse kierrokset kappaleen halkaisijan mukaisesti
4. Aihion ja sorvaustuen välissä mahdollisimman vähän tilaa
5. Säädä sorvaustuki keskelle kappaletta tai hieman alle keskikohdan
6. Sorvaustaltan tulee olla kohtisuoraan sorvattavaan aihioon nähden
7. Käytä tarkoituksenmukaisia työvälineitä
8. Kappaleen pienentyessä muista säätää kierroksia ja viedä sorvaustukea lähemmäksi aihiota
9. Ole rauhallinen liikkeissäsi, mutta älä pelkää sorvia. Muuten homma pissii
10. Muista kuulon ja näön suojaimet, työkohteen siisteys, kääriä hihat ja laittaa pitkät hiukset visusti kiinni ja piiloon sorvauksen ajaksi!

Stereovahvari 2x7W

Doddiin, tänään demokertamme alkoi äänellä. Eli siis Jani luennoi meille siitä, mitä on ääni, miten se käyttäytyy, miten sitä pystytään eristämään jne. Eipä ole ennen tullut asiaan sen syvemmin perehdyttyä, mutta tässähän tätä tuli. Ääni on siis aaltoliikettä, energiaa.

Stereo ääni: ääni tulee kahdesta kaiuttimesta hieman eri aaltoina ja eri aikaan. Näin  saadaan aikaiseksi tilan tuntua ja ääni kuulostaa paljon mielekkäämmältä. Jos kaiuttimista ääni tulisi täysin samanlaisena, niin äänestä tulee ns. monoääni. Kun teemme jakson aikana kaiutinvahvistinhärpäkkeen, niin täytyy ottaa huomioon kaiuttimen koteloinnin tärkeys. Kun kaksi kaiutinta laitetaan samaan pakettiin, niiin ne tulee kuitenkin koteloida erikseen. Tämä sen takia, että kaiuttimen kalvon liike aiheuttaa kaiutinkoppaan alipaineen. Jos kumpikin kaiutin on samassa kopassa, niin alipaine voi sotkea kaiuttimen toiminnan ja näin heikentää äänen laatua.

No mutta se niistä. Nyt itse vahvistimen kimppuun. Eli kaikki lähti tietysti liikkeelle piirilevystä. Piirilevyt valmistettiin Janin toimesta porukalla hieman samaan tyyliin, kuin mitä jo aikaisemmin kirjoittelin blogissani, mutta sillä erotuksella, että piirilevykaaviot tulostettiin kalvolle ja valotettiin levyn pinnalle. Kun piirilevyt oltiin saatu sahailtua irti toisistaan, niin alkoi armoton reikien porailu. Jokaisen komponentin molemmille jaloille piti aina porata yhden millimetrin kokoiset reiät ja reikiä oli monta kymmentä. Reikien kohdat näkyvät piirilevyllä pieninä kuparittomina pisteinä. Poraamisen suoritin pylväsporakoneella, jossa ei ollut kohdevalaisinta. Silmät vieläkin sekaisin sen tihrustamisen takia!

Piirilevy x4

Komponenttien sijoittelukuva

Kytkentäkaavio

Vihdoin kun sain kaikki reiät porattua, niin otin kolvausvälineet pöydälle ja yhdeltä istumalta tein piirilevyn niin valmiiksi kuin mahdollista. Juottaminen oli mielestäni oikein mukavaa näin 12 vuoden tauon jälkeen. Jälkeenkin olen melko tyytyväinen.

Muutamia huomioita komponenttien juottamiseen: Monijalkaisia komponentteja ei kannata yrittää juottaa kerralla, koska komponentti lämpenee ja voi alkaa sulamaan tai muuten vahingoittua liiastä kuumuudesta. Esimerkiksi vahvistimen IC-piiri (itse vahvistin) lämpeni todella nopeasti, vaikka juotti aina yhden jalan välissä kiinni jonkin toisen komponentin. Huomasin myös, että stand by -kytkin oli todella herkkä ottamaan lämmöstä itseensä; sen jalat nimittäin alkoivat heti heilua, kun juotin johdon kiinni niihin. Onneksi kytkin ei kuitenkaan kerennyt menemään rikki. Lapsillekin täytyy siis muistaa aina mainita, jos piirissä on joitakin erityisen herkkiä komponentteja, jotka eivät kestä liikaa lämpöä. Tällä vältetään turha mielipaha.

Piirilevyn jälkeen kävin itse kaiutinkopan kimppuun. Aluksi yritin rakentaa kopan siten, että sen jokainen nurkka olisi muodostunut kahdesta 45°:en kulmasta, mutta tämän ajatuksen hylkäsin sen takia, että käyttämässämme pyörösahassa oli (on) niin huono terä, joka repi kulmat todella rujon näköiseksi. Yritti sitten kuinka varovasti tahansa sahata! Päädyin siis tuollaiseen "kiertävään" ratkaisuun. Kyllähän tuokin hyvältä näyttää. Kokosin kaiutinkopan kehän Festoolin Domino -jyrsintä apuna käyttäen siten, että siellä on aina yksi domino per liitos. Itseäni auttaa liitoksien tekemisessä merkintöjen piirtäminen osiin. Tietääpähän aina, mihin kohtaan reikä pitää tulla ja näin taas vältytään siltä niin herkästi iskevältä mielipahan vallalta. Kun sain reiät tehtyä, niin dippailin dominot liimassa, painoin ne reikiinsä, levitin saumoihin kevyet liimat ja löin koko paketin puristuksiin. Tuollainen "kiertävä" rakenne on melko haasteellinen saada puristuksiin ja se vaatii todella monta puristinta, mutta onneksi niitä oli vielä vapaana.

Kehän kuivumista odotellessa tein stereoihini etu- ja takapaneelit sekä kaiuttimien väliin tulevat "kaiutinkoppalevyt". Satuin löytämään hukkapalalokerosta kaksi sopivaa 4mm:n vaneripalasta, jotka sitten vain sahailin oikeaan mittaan. Etupaneeliin mittailin ensin kaiuttimen paikat ja porasin kuppiporalla 50mm reiät niille. Tämän jälkeen hahmottelin volumesäätönapin, led-ilmaisimen, stand by -kytkimen ja audioliittimen paikat ja porailin niillekin reiät yksin tein. Reikien poraamisen jälkeen huomasin, että käyttämäni vaneri oli oikeasti jotain kakkosluokan tuotetta, koska poratessa se repeili ikävän näköisesti jättäen kamalat jäljet paneelin molemmille puolille. No, uutta paneelia en lähtenyt tekemään, vaan otin taltan kauniiseen käteeni ja tein koko paneelin täyteen erikokoisia viilu-uria. Ajattelin, että se voisi näyttää mukavalta, kun siihen levittää Osmo Colorit pintaan. Ja niinhän se sitten tekikin, kuten kuvasta näkyy. Lastenkin kanssa tällaiset "mokat" kannattaa pyrkiä kääntämään hyväksi. Joskus ne nimittäin voivat jopa pelastaa koko työn.

Kun stereokopan kehä oli kuivunut liimauksistaan, niin kiinnitin etupaneelin ja suoritin hionnan koko kopalle. (Etupaneelin ruuveille porasin reiät, jotta paneeli ja kehäkoppa eivät halkeaisi.) Etupaneelin hioin vielä erikseen oikein karkealla paperilla, jotta saisin sille kauttaaltaan naarmuisen olemuksen. Sitten eikun Osmot pintaan ja koppa odottamaan sähköosia.

Kopan kuivumisen jälkeen asensin vahvistimen ja kaiuttimet paikalleen ja juotin sitten vasta audioliittimen kiinni piirilevyyn. Audioliitin piti siis asentaa siten, että se tulee etupaneelin ulkopuolelta sisäpuolelle, joten sitä ei voinut juottaa aikaisemmin. Ledin, audioliittimen ja piirilevyn kiinnitin vielä kuumaliimalla paikoilleen, jotta ne eivät varmasti irtoaisi ja heiluisi kopan sisällä. Kun kaikki osat olivat paikallaa, niin testasin laitteen toimivuuden. Toimihan se! Sitten vielä taivuttelin paristoille telineen ja tiivistin takakannen vaahtomuovipatjalla, jotta saataisiin stereoista mahdollisimman tiivis paketti.

Äänenlaatu on mielestäni todella hyvä ja projekti oli kaikin puolin erittäin mielekäs!