Kun olin istuimen ja astuimen saanut mielessäni hahmoteltua, niin menin varastoon etsimään sopivia hukkapaloja, joista saisin kyseiset tarpeet pakerrettua. Ja niinhän siinä kävi, että sopivat lankun päädyt löytyivät hyllystä. Materiaali oli hieman punakkaa, jykevää leppää. Jonkin verran oli lenkoutta ja kourumaisuutta havaittavissa, mutta halkaisin palaset ennen oikohöyläystä, niin johan häipyi kaikki lenkous ja kiertymä.
Työvaiheet järjestyksessä
1. Materiaalin valinta
- tarve oli pieni (raakamitat istuimelle n. 350x350x35), joten hukkapala oikeastaan mistä tahansa puusta kelpasi. Leppää löytyi, joten otin sitä.
2. Lankkujen halkaisu
- halkaisin lankut vannesahalla kierouman ja lenkouden takia keskeltä kahtia. Vannesaha on tähän erittäin oiva apuväline, sillä se on nopea ja se sattui olemaan vapaana. Vannesahalla sahattaessa pitää olla varovainen, mutta varmaotteinen. Käytin halkaisussa apuna halkaisuvastetta ja "apukättä". Näin varmistin sen, että sahauksesta tulee suora ja että omat sormeni eivät missään vaiheessa ole liian lähellä vannesahan terää.
3. Oikohöyläys
- halkaistuista lankuista pitää oikaista kaksi pintaa ennen tasohöyläystä. Ensin lappeen kovera puoli ja sitten sivu. Tämä sen takia, että kun on lape oikaistu, niin sen voi tukea takavasteeseen kun höylätään sivu. Näin saadaan aikaiseksi 90° kulma lappeen ja sivun välille.
Säädin lastunpaksuuden 1.00 mm sekä teräsuojuksen niin, että kappale mahtui kulkemaan sen alta. Sitten vain syöttämään kappaletta tasaisesti niin, että kädet kulkevat teräsuojan päältä! Puun syrjän oikaisussa säädin teräsuojuksen niin, että kappale mahtui kulkemaan teräsuojan ja vasteen välistä. Sormet täytyy muistaa pitää tiukasti kiinni höylättävässä kappaleessa
4. Tasohöyläys
- kun kappale on oikaistu, niin se voidaan tasohöylällä höylätä haluttuun paksuuteen. Ensin mittasin kappaleen paksuimman kohdan ja asetin tasohöylään yhden millin verran pienemmän lukeman kuin kappaleeni paksuin kohta oli. Näin varmistuin siitä, että höylä ei lastua liikaa puuta kerralla. Lankku asetetaan tasohöylään aina oikaistu pinta alaspäin ja ensimmäisen höyläyskerran jälkeen aina parempi puoli alaspäin. Omat pätkäni olivat muutaman senttimetrin yli sallitun pituusalarajan, mitä höylään saa laittaa. Yhtä lankunpätkää jouduinkin hieman avustamaan "apukädellä" höylän sisässä, kun se meinasi jäädä junnaamaan paikoilleen. Annoin kappaleelle kevyen sysäyksen apukädellä ja näin sain sen jälleen liikkeelle. Sormia ei sovi työntää tasohöylän sisään! Hyvä siis olisi, jos höylättävä kappale olisi reilusti pidempi, kuin sallittu alaraja.
5. Liimalevyn tekeminen
- höyläyksen jälkeen tein lankuista liimalevyn. Neljän soiron liimalevyssä ei kamalasti ollut hommaa se on myönnettävä. Liimalevyn teko tapahtui siten, että ensin katsotaan parhaat lappeen pinnat kappaleista ja käännetään ne näkyville. Sitten katsotaan, että mihin järjestykseen ne kannattaa laittaa; höyläpinnat vastakkain ja huonoimmat pinnat ulospäin, syyrakenteet vierekkäisissä soiroissa eri suuntaan. Näin saadaan liimalevystä hyvän näköinen ja mahdolliset epäkohdat jäävät "sahausvarojen" sisäpuolelle. Syyrakenteiden erisuuntaisuudella saadaan liimalevyn eläminen mahdollisimman pieneksi.
- kun sain järjestyksen hyväksi, niin käänsin soirot sivuttain ja levitin liiman kolmelle soirolle. Sitten vain soirot puristimilla puristuksiin. Jouduin käyttämään ihan perinteisiä liimapuristimia, mutta onnistui se niilläkin. Kun kappale oli hyvin puristettu, niin pyyhin kostealla paperilla ylimääräiset liimajäämät levyn pinnalta ja lähdin syömään.
6. Sahaus oikeaan mittaan
- kuivumisen jälkeen kaavin kaikki kuivat limajäämät levystä pois. Tämän jälkeen höyläsin vielä kappaleen kummatkin puolet sileiksi tasohöylässä. Höyläyksen jälkeen katkaisin levyn oikeaan pituuteen pyörösahalla (leveys oli levyllä niin jämpti, että siihen ei tarvinnut enää puuttua).
- pyörösahauksessa tärkeitä huomioita:
- teräkorkeus noin puoli hampaan mittaa yli sahattavan kappaleen (n.10-15mm)
- ei seistä suoraan terälinjan takana, vaan tukevasti hieman sivussa
- katkaistaessa käytetään katkaisuvastetta. Tuetaan kädellä kappale tiukasti vasten vastetta, jotta kappale ei liiku
- tarkistetaan mitta huolella
- tarkistetaan mitta uudestaan
- vielä kerran tarkistetaan mitta
- sahaus suoritetaan yhtenäisellä ja tasaisella rauhallisella työnnöllä. Ei epäröidä, vaan annetaan palaa.
- sammutetaan kone ja poistetaan jäänyt kappale pöydältä. Hukkapalasta tein jakkaran astinlaudan. Paljon muuta hukkaa liimalevystä ei sitten jäänytkään!
7. Viimeistely
- hioin kaikki pinnat ja pyöristin kulmat. Alapuolen kulmat ja reunat loivistin oikein kunnolla, jotta ne eivät jää kantamaan istuinrunkoon.
- ennen kuin hioin varsinaisen istuinpinnan, niin porasin istuimeen kuuden millin kiinnitysreiät. Reiät osuivatkin mukavasti hitsaamiini levikepaloihin, mitkä ovat istuinosan alapuolella rungossa.
- astinlaudan kanssa sama juttu. Osui ja upposi.
- hiomisen jälkeen käväisin paikallisesta K-Raudasta konjakin väristä puuvahaa ja vahasin sekä astinlaudan että istuinosan. Vaha on siinä mielessä hyvä, että se on helppohoitoinen ja mattapintainen ja se myös kestää aikaa ja kulutusta. Ja mikä parasta, pinnan kuluessa uuden vahan voi levittää vanhan vahan päälle ilman hiomista ja muuta käsittelyä.
- edelliskerralla olin maalannut rungon, joten nyt pääsin asentamaan istuimen ja astuimen paikalleen. Kiinnitin ne runkoon niinsanotuilla lukkopulteilla ja muttereilla. Pulttien päät hioin smirgelillä kiiltäviksi, jotta ne näyttäisivät hienoilta. Ai että!
Kuvissa istuin ja astuin eivät ole vielä kunnolla kiinni rungossa.
Täytyy kyllä sanoa, että jakkarasta tuli melko komia! Erityisesti pidän noista kirkkaista pultin päistä ja jakkaran yleisilmeestä sekä istuimen ja astuimen sävystä. Olen kyllä kovin tyytyväinen aikaansaannokseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti