Tuostahan tulee rautapalli!

Siitähän se pikkuhiljaa alkaa muodostumaan. Edellisten kuvien jälkeen otin ja irroitin jakkarasta jalat ja sahasin ne oikeaan kulmaansa, jotta ne istuvat sekä lattiaan että istuinosaan mukavasti ja ilman keikkumista.

Sahasin jalat sekä ala- että yläpäästä 5°:en kulmaan metallivannesahalla. Pituutta niille jäi n.800mm. Tämän jälkeen otin aina kaksi jalkaa lattialle ja piirroitin niihin sivutukien paikat astekulman ja mittaviivaimen kanssa.

Yläpään sain siten hyväksi, että katsoin mitalla istuinosan kulmatukien keskustojen välin ja sen pohjalta määrittelin jalkojen yläpään etäisyyden. Alapäälle annoin summittaisen arvon sen mukaan, miten ne istuivat lattiaan ja isuinosaan (yläpään leveys n. 310mm ja alapään 450mm. mikäli oikein muistan). Olisihan nuo tarkat mitat voinut laskeakin, mutta matematiikka ei ole ikinä ollut omaa sydäntäni öähellä, joten jätin sen välivaiheen suosiolla pois. Silmämääräisesti riittää nyt! Sitten vain katkaisin lattaraudasta oikean mittaiset sivuttaistuet jotka sitten heppasin migillä merkkaamiini kohtiin (ylempi n. 600mm ja alempi n. 200mm lattiapinnasta). Voi kun ei ole kuvaa tästä vaiheesta! Sitä on aina niin työn tohinassa, että sellaiset asiat vain unohtuvat...

Toisen parin jalkoja tein paketiksi sillä tavalla, että laitoin ne vain valmiin jalkaparin päälle käyttäen sitä ikäänkuin muottina tälle uudelle parille. Siinä päällä sitten vain heppasin sivuttaistuet samaan kohtaan kuin alemmassa paketissa. Helppoa kuin heinän teko.

Seuraavassa vaiheessa paketit piti yhdistää toisiinsa. Tämä tapahtui niin, että jälleen merkkasin sivuttaistukien paikat jalkoihin ja tein oikean mittaiset tuet lattaraudasta. Nostin toisen jalkapaketin pystyyn pöydän jalkaa vasten ja niinnitin sen siihen puristimella. Sitten nostin toisen paketin siihen viereen ja mittasin ylä- ja alapään etäisyydet oikeaksi ja heppasin sivuttaistuet kohdilleen.

Sitten vain käänsin paketin toisin päin, jotta sain toisen puolen sivuttaistuet hepattua hyvin kiinni oikeille kohdilleen. Tämä vaihe oli mielestäni kaikkein haastavin, koska piti olla todella tarkkana mitoituksen kanssa.

Kun sivuttaistuet oli heppailtu, niin nostin koko paketin pystyyn ja tarkastin ristimitat sekä ala- että yläpäästä ja kaikkihan ne täsmäsivät. Ja keikkumista en myöskään havainnut, mikä oli ihme!

Viimeisten vääntelyjen ja oikomisten jälkeen ajattelin pamauttaa sivuttaistuet kunnolla kiinni runkoon. Hitsauksen suoritin tottakai migillä ja vielä siten, että aina ristikkäiset saumat ensin. (järjestys kuvainnollisesti: jalat 1 ja 3 sekä 2 ja 4)
Näin vältytään liialliselta elämiseltä ja jakkaran kieroutumiselta hitsauslämmön takia. Sivuttaistukien jälkeen hitsasin vielä istuinosan kiinni jakkaran yläpäähän. Tämän jälkeen annoin jakkaran jäähtyä ja kävin itse sillä välin kaffilla. Kaffin jälkeen oli pakko testata jakkaran toimivuus ja niinpä koeistuin sen. Mukavahan tuo ei ollut, mutta sitäkin jämäkämpi. Ei nimittäin keikkunut puoleen ei toiseen. Vieläkään!

Päivän päätteeksi rälläköin jalkojen alapäähän tuollaiset kuvassa näkyvät kolmiopalat, jotta jakkaran jalat eivät menisi heti lattiasta läpi. Tein ne lattaraudasta ja nimen omaan rälläkällä, koska vannesaha oli varattuna, enkä jaksanut odotella.

Rälläköinnin jälkeen jäähdytin kolmiot ja hioin kevyesti niistä kaikki purseet pois. Tämän jälkeen vain hitsasin kolmiot jalkojen päihin siten, että ne ovat samassa tasossa kuin jalkojen ulkoreunat. Hitsaussaumat ovat ainoastaan sisäpuolella kuten kuvasta voi nähdä.

Kun kolmiot oli hitsattu, niin siistin vielä ylimääräiset hitsausjäänteet ja kulmat rälläkän hiomalaikalla. Sitten istutin jakkaran ruoralle alustalle ja voi kyllä, se ei keikkunut. No ehkä ihan vähän keikkui, mutta sain senkin vähän keikkumisen raakalla voimalla lopetettua.

Nyt alkaakin jakkaran runko olemaan viimeistelyä vaille valmis. Mutta mitä olisin tehnyt toisin tähän asti?
KAIKEN.
Ensiksikin. Olisi pitänyt tehdä kunnon suunnitelma. Miten siinä kävikin niin, että olin unohtanut sen täysin ja tottakai se näkyi tekovaiheessa.
Toiseksi jalkojen etäisyys ja asteutus. Meinasin aluksi tehdä vanerista sellaiset jigit, että olisin voinut hitsata jalat heti oikeaan kulmaan ja oikeaan etäisyyteen toisistaan. Se olisi säästänyt hermojani ja aikaa ihan todella paljon. Mutta jigit jäivät tekemättä, koska katsoin, että puupuolella oli kova aloitustohina päällä, enkä olisi ikinä päässyt siellä sahalle. Enkä olisi kehdannut alkaa siellä keulimaan muiden ohitse.

Jos siis nyt jos yläkoululaiselle antaisin vinkkejä, niin kunnon suunnitelma ja hyvät jigit olisivat listalla top kahdessa. Kolmas asia on hitsauskohtien puhtaus. Aina kannattaisi rälläköidä hitsattavat pinnat ENNEN hitsausta. Omat saumani näyttävät aivan koiran oksennukselta osittain tämän asian laiminlyönnin takia osittain kiireen takia. Kiire oli olevinaan sen vuoksi, että hitsauspaikalle oli kokoajan tunkua ja jonoa. Sitten vain ajattelin, että hoidetaan tämä äkkiä pois alta, niin pääsevät muutkin räkimään. Ei olisi saanut ajatella muita, sillä nyt joudun elämään sen kanssa, että hitsaukseni näyttävät kamalilta. Täytynee laittaa tuplakerros miranolia saumakohtiin, että sen kehtaa viedä kotiin.