Työturvallisuuspaasaus vol.1

Tuosta alkuun muistutuksena...

https://www.youtube.com/watch?v=S-2aGSJVmss&list=PLQyBfJTH-0GIjfrRqmnmVbBp6UbWZebdM

Nyt kun olen saanut ensimmäisen virallisen työni tehtyä, niin haluan uhrata vielä muutaman ajatuksen koskien pelkästään työturvallisuusasioita. Ne ovat kuitenkin kaiken pajatyöskentelyn perusta ja opettajan sekä oppilaiden "henkivakuutus". Työturvallisuus ei saisi olla vain lista kieltoja ja ohjeita, vaan sen tulisi olla yhteinen ajatusmalli ja asenne, teoria ja käytäntö, mihin oppilaita jatkuvasti kasvatetaan.

Kaikkihan lähtee liikkeelle opettajan asenteesta ja esimerkistä. Jos opettaja ei pidä jotakin asiaa tärkeänä, niin melko nopeasti oppilaat huomaavat sen ja alkavat myös vähättelemään sitä. Opettajan tulee omalla esimerkillään ja asenteellaan välittää oppilaille sellainen viesti, että työturvallisuudesta ja siihen liittyvistä asioista ei voida tinkiä.

Heti opintojeni alussa hankin itselleni Opetushallituksen vuonna 2011 julkaiseman Käsityön työturvallisuusopas perusopetuksen teknisen työn ja tekstiilityön opetukseen -kirjan, jonka ensimmäiseltä sivulta voidaan tämä ajatus vahvistaa. "Koulu on oppilaille yhä enenevässä määrin oman työturvallisuuden oppimisympäristö. Työskentelyn tavoitteena tulee olla oppilaalle myönteisen asenteen luominen työturvallisuuteen. Turvallisuusasenne on vastuunottoa omasta itsestä ja työsuorituksesta, opiskelutoverista ja hänen suorituksestaan sekä omasta ja koulun omaisuudesta." Opettajalla on siis opetuksen takana liuta lakeja ja säädöksiä, jotka velvoittavat opettajaa hyvään työturvallisuusasenteeseen kasvattamiseen. Tästä ei siis auta luistaa.

Työturvallisuus on mm.

• hyvää keskinäistä meininkiä, 
• hyvää oppilas - opettaja-, oppilas - oppilas -suhdetta, 
• riskien ennakointia ja ennaltaehkäisyä, 
• työskentelytilojen siisteyttä ja tarjoituksenmukaisuutta sekä niiden suunnitelmallista käyttöä, 
• koneiden ja laitteiden oikeata ja turvallista käyttöä sekä niiden toimivuutta -> perehdytys ja huolto, 
• työergonomian huomioon ottamista
• tarkoituksenmukaisten suojainten ja turvalaitteiden oikeata käyttöä (motiivi; rangaistus vai hyöty?),
• oikeiden toimintatapojen hyödyntämistä tapaturman sattuessa -> ensiapu, 
• asenne. 

Edellä siis muutama asia, mitkä ovat omasta mielestäni tärkeimpiä asioita työturvallisuudesta ja turvallisesta työskentelystä puhuttaessa. Kun olin suorittamassa H2 -hajoittelua, niin pääsin vetämään yli kymmenen tuntia teknistä käsityötä kolmasluokkalaisille. Siellä korostui hyvin muutama asia littyen edelliseen listaan; meininki, siisteys ja perehdytys. 

Ensimmäinen oli ryhmälläni usein kunnossa. Tekemisen meininki oli lähes joka kerralla 110%:nen ja heti kun se laski tuon alle, niin alkoi niinsanottu häröily. Meiningin saattoi pilata jokin ulkoinen seikka, kuten välitunnilla hävitty jalkapallopeli tai tekemisen puute ja tämä taas aiheutti joissakin oppilaissa turhautumista ja keskittymiskyvyttömyyttä. Oppilaat piti saada nopeasti asiasta yli, jotta oikea tekeminen voi jatkua. Nimittäin häröilyn alkaessa alkoi akkuporakoneet laulamaan ja sahalla sohittiin kaveria sormille ja tämä jos joku ei edusta turvallista työskentelyä. 

Siisteys oli toinen asia, mistä emme harjoittelun aikana tinkineet. Jos lattialla oli joutavia puukappaleita tms. ne kerättiin heti pois. Oppilaat oli hyvin opetettu siihen, joten siisteydestä ei useinkaan tarvinnut olla heille mainitsemassa. 

Kolmas huomio oli radikaali, nimittäin perehdytyksen antaminen. Kun kerta ei riitä. Jokainen asia pitää kertoa, näyttää, opastaa ja ohjata vähintään pariin otteeseen ja jokaisen perjantain alkuun. Perehdytyksen tulee olla lyhyt, mutta kattava, selkeä mutta nopea, laaja, mutta suppea. Kuulostaa mahdottomalta, mutta kyllä se onnistuu. Minultakin onnistui. 

Mutta juu, tällaisia ajatuksia aiheesta tänään. Näihin tullaan varmasti palaamaan vielä myöhemminkin, mutta siihen asti näkemiin!