Kulmaraudasta jakkaraksi - tarpeesta tuotteeksi

Keskiviikkona illalla hoksasin, että pitäisi suunnitella torstaina aloitettava metallityö. Kysyin vaimolta, mitä me tarvitaan ja jakkaraan päädyttiin. Yksinkertainen ja jopa roisi oli toiveena, jote uskon, että pystyn sellaisen toteuttamaan. Olenhan itsekin hieman yksinkertainen ja roisi. No mutta se siitä.

Liikkeelle lähdettiin siis jälleen kerran tarpeesta, jota seurasi suunnittelu ja piirtäminen. Tällä kertaa pelkästään paperille. Piirsin kolmiulotteista esinettä kuvaavan kuvan ja laitoin siihen mitat ja se oli siinä; täydellistä hipova suunnitelma vailla epäkohtia ja kysymyksiä ja vain vajaa kymmenessä minuutissa. Päätin siis tehdä jakkaran kulma- ja lattaraudasta, istuinverhoiluna ajattelin kylläkin käyttää turkkilevyä. 

Varsinainen työskentely lähti käyntiin materiaalin metsästämisellä. Löysin sopivat materiaalit kyllä melko helposti, koska varasto oli kulma- ja lattarautaa pullollaan.

Ensimmäisessä vaiheessa tein istuinosan rungon. Katkaisin kulmaraudasta 4kpl 300mm pitkiä pätkiä, joiden päät sahasin vannesahalla 45 asteen kulmaan, jotta saan niistä muodostettua helposti neliön muotoisen kehän. Laitoin osat muotoon lattialle ja heppailin migillä ne kiinni toisiinsa. tämän jälkeen tarkistin ristimitat ja hitsasin osat jykevästi toisiinsa kiinni. Jälki näytti kamalalta, koska en löytänyt koneeseen sopivia säätöjä. Ja tämä siksi, että en halunnut vallata mig-hitsauspaikkaa koko päiväksi. Jonoa koneelle nimittäin oli jo muutenkin...

Kun neliö oli tehtynä, niin mietin, miten saan jalat tuotua hieman sisään päin, jotta jakkarani ei veisi koko keittiön tilaa. Päädyin kuvassa näkyvään ratkaisuun. 90mm pitkät lattaraudan pätkät, joiden päät on sahattu 45 asteen kulmaan. Ja kuten kuvasta näkyy, ne istuivat paikoilleen, kuin tatit sardiinipurkkiin. Rälläköin ylimääräiset ruosteet tulevien saumojen kohdalta ja hitsasin palaset kiinni. 

Jakkaran jalat katkaisin 850mm mittaisiksi, koska halusin jättää itselleni pienen työstövaran. Jalkojen yläpäät nimittäin rälläköin ensin 110 asteeseen, jotta saisin ne hieman haralleen ilman suurempia rakoja. No, sehän oli aivan liikaa. Alapää nimittäin leveni ainakin 650mm tuolla 110 asteen kulmalla. Niinpä jouduin taas rälläköimään ja tällä kertaa 95 asteen kulmaan. Ja sehän olikin oikein passeli. 

Tottakai heti kokeilin, että miltä jakkara näyttää jalkojen kanssa, joten heppasin jalat suunnilleen paikoilleen, jotta pääsisin fiilistelemään. Kierohan tuo oli vielä joka suuntaan, mutta siitä silti jo huomasi mikä siitä on tulossa.