Suunnittelu, CAD, Vertex, mitä niitä nyt oli?

Kaikki työhän lähtee käyntiin suunnittelulla. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tekemättä, vai miten se meni. Itse ainakin nautin suuresti juuri tuosta suunnitteluvaiheesta, koska siinä pääsee hyvin ajatus valloilleen ja omat ideat alkavat pikkuhiljaa muodostumaan paperille suurinpiirtein järkevinä kolmiuloitteisina raapustuksina. Komiulotteinen piirtäminen lyijykynällä on heti itse tekemisen jälkeen parasta, mitä käsityöllä on annettavaa. Tätä mieltä minä olen asiasta. Asioiden luonnostelu ja kolmiulotteinen ajattelu on rakentavaa ja se kehittyy vain asioita mallintamalla.

Kun idea puutyöstä (sohvapöydästä) saatiin lyijärillä paperille, niin se piti vielä piirtää puhtaaksi Vertex-nimisellä 3D mallinnusohjelmalla. Joku jo etukäteen (onneksi) varoitti minua siitä, että Vertex aiheuttaa kiroilukohtauksia ja jopa kroonista päänsärkyä käyttäjälleen muutaman päivän takkuamisen jälkeen ja näinhän se meni. Alku Vertexin kanssa oli aivan todella syvältä ahterista. Monta kertaa ajattelin, että miten suomenkielinen ohjelma voi olla niin ärsyttävä ja takkuileva, mutta sitten jo ymmärsinkin, että vika ei ollut ohjelmassa, vaan sen käyttäjässä ja käyttäjän kokemattomuudessa.

Sitten kun piirtäminen alkoi jotenkin sujua, niin siihen jäi koukkuun. Ensimmäiset illat menivät kyllä täysin 3D mallinnuksen parissa, koska se vain oli olevinaan niin kovin mukavaa, omasta mielestäni. Vaimo oli asiasta toista mieltä, mutta kyllä hänkin totesi, että parempi tuo kuin tekemättömyys.

Esimakua tulevasta sohvapöydästä