Metallityöt on miehille

Nonniin!

Tässä männäviikolla päästiin siis aloittamaan itse pajatyöskentely. Puolet alkoi taukuroimaan omia puutöitään ja toinen puoli, minä mukaanlukien, pääsi tutustumaan metallitöiden hupaisaan, mutta vaativaan maailmaan. Itse olen mukulasta asti ollut metallitöiden kanssa tekemisissä, joten suurin osa oli lähinnä mieleenpalauttamista. Isäukko opetti minulle puikkohitsaamisen jalon taidon joskus yläasteikäisenä seuraavaan tapaan: "Poika, tee niinku hyvä tulee. Tuu sanoon sitte kun on valmista." Siitä se sitten lähti.

Ihan tuollaista kolmemetristä kaivinkoneen kauhaa ei lähdetä kuitenkaan tässä 25op:n jaksolla veistelemään. Ehkä jotain pienempää ja maltillisempaa.

Meidän pajatyöskentely lähti käyntiin tottakai työturvallisuusasioista. Käytiin kaikkien koneiden toiminta- ja työskentelyperiaatteet läpi niin, että kaikki voivat turvallisella mielin lähteä omia töitään työstämään. Ja ennen kaikkea siten, että opettaja voi hyvällä omalla tunnolla mahdollisen tapaturman sattuessa todeta, että koulutus on annettu, mutta vahinkoja sattuu, voi voi.

Metallipajassa omasta mielestäni tärkeimmät työturvallisuuteen liittyvät seikat ovat

1. SIISTEYS
2. Laitteiden turvallinen ja asianmukainen käyttö
3. Henkilökohtaiset suojaimet (mm. kuulosuojaimet ja suojalasit)

Rälläköinnissä, hiomisessa, hitsauksessa jne. kiittää itseään, kun muistaa käyttää oikeanlaisia suojaimia. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun vietän unettoman yön sen takia, että töissä laiminlöin hitsausmaskin tai peltorien käytön. Voi yhden kerran sitä tinnitusta ja tikkusilmiä!

Kun koneet ja tekniikat oltiin käyty läpi, niin päästiin töihin. Teimme sellaiset harjoitustyöt, missä saimme harjoitella metallivannesahan, kaarisaksien, levytaivuttimen, viilan, mig-hitsauslaitteen, pistehitsauslaitteen ja kaasupillien käyttöä. Kaasupilleillä harjoittelimme kovajuottamista ja kaasuhitsausta ilman lisäainetta ja lisäaineella. Näitä kaikkia olen joskus hamassa nuoruudessani kokeillut, mutta unholassahan nuo olivat.

Ensin leikattiin millin pellistä kaarisaksilla kaksi kappaletta 12x7 cm kokoista levyä, jotka sitten taivutettiin kuvan mukaisella tavalla. Kaarisaksien käytössä pitää muistaa käyttää tarpeeksi voimaa, jotta leikkaus onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Taivuttamisen jälkeen palaset pistehitsattiin toisiinsa lyhyemmistä sivuista muutamalla pisteellä kiinni. Helppo homma, koska ei vaadi juurikaan motorisia taitoja, kuten muu hitsaaminen.

Pistehitsauksen jälkeen palautin muistiini kaasuhitsauksen jalon taidon. Ihan se ei mennyt kuten elokuvissa, mutta ottaen huomioon, että edellisestä kerrasta on kohta kymmenen vuotta, niin yllättävän siisti jälki saatiin aikaiseksi. Kaasuhitsaussauma on siis kuvassa esiintyvän kappaleen lyhyempien sivujen yläreunassa. Kaasuhitsauksessa rento ote ja hyvä työasento ovat kaiken A ja O.

Peltien kääntöpuolelle hitsattiin migillä sauma. Siitä tuli myös ihan siisti. Aloituksessa huomaa, että virtaa oli hieman liikaa, mutta muuten jälki on siisti, eikä sauma pahemmin ajellut. Aina voisi silti tehdä paremmin ja huolellisemmin, mutta kun ei jaksanut jäädä hieromaan ja harjoittelemaan. Voi minua!

Kappaleen jäähtyessä katkaisin itselleni putkesta 50mm palaset ja viilasin toiseen niistä sovitteen, jotta sain ne siististi T-muotoon. Tämän jälkeen hyppäsin kaasupillien puikkoihin ja hitsasin putket yhdeksi T-haaraksi lisäainelangan kanssa. Kaunista tuo ei ole, mutta ykösellä pakettiin ja vettä piti, ni se riittää. Lisäaineen kanssa hitsattaessa täytyy muistaa se, että ei ole tarkoituksenmukaista hukuttaa kappaletta lisäainelankaan, vaan sitä pyritään laittamaan vain sen verran, että se tunkeutuu hitsattaviin kappaleisiin jääden vain hieman koholle. Toinen haaste on löytää sopiva etäisyys, nopeus ja lämpötila, jotta ei polteta reikää kappaleisiin. Tämä on taito, joka vaatisi oikeasti paljon harjoitusta ja toistoja, ennenkuin sen voi hyvin oppia.

Viimeisenä sitten kiinnitin T-haaran pystyyn peltilevyyn. Tämä tapahtui niinikään kaasupilleillä, mutta kovajuottaen. Kovajuottamisessa kappaleita kuumennetaan lähelle sulamispistettä, jonka jälkeen saumakohtaan sulatetaan juote, joka kapillaarin vaikutuksesta juoksee liitoskohtaan kiinnittäen kappaleet toisiinsa. Tässä pätee sama sääntö kuin kaasuhitsauksessa; ei uiteta kappaletta lisäaineessa, eli tässä tapauksessa juotteessa.

Kaikessa metallin liittämisessä, oli sitten kyse hitsaamisesta tai juottamisesta, todella tärkeä seikka on liitettävien kappaleiden puhtaus. Aina kannattaa poistaa ylimääräiset purseet, hitsausnöölit, ruoste ja rasva liitettävistä kappaleista. Se helpottaa kummasti ja auttaa säästämään hermoja. Ja todennäköisimmin liitossaumakin on pitävämpi, kun siellä ei ole mitään sinne kuulumatonta joukossa.

Kootusti liitostekniikoista:

Mig-hitsaus:

1. sähkövirran avulla aikaansaatava valokaari palaa lisäainelangan ja hitsattavan kappaleen välissä suojakaasun ympäröimänä sulattaen perusaineen ja lisäainelangan yhdeksi "kappaleeksi"
2. lämpötila n. 6000 astetta
3. nopea ja käytännöllinen
4. kappaleiden puhtaus ja suojakaasun pääsy hitsaussaumaan tärkeää!
5. haasteet: nopeus, etäisyys, virran ja langan suhde suhteessa kappaleen vahvuuteen

Kaasuhitsaus:

1. kappaleet liitetään sulattamalla ne kiinni toisiinsa joko lisäaineella tai ilman
2. lämpötila n. 3200 astetta
3. kaasuina yleensä asetyleeni ja happi
4. liekissä tulisi näkyä kolme eri aluetta 1. kovaliekki, 2. sydänliekki ja 3. huntu
5. haasteet: nopeus, etäisyys, liekin säätö

Kovajuotto:

1. metalliosien yhdistämistä metallisella sideaineella, juotteella, jonka sulamispiste on alhaisempi kuin yhdistettävien metallien.
2. lämpötila aina yli 450 astetta
3. juottaminen tapahtuu kaasuhitsauslaitteilla. Juotteet yleensä hopea- tai kupariseoksia, jotka ovat päällystetty juoksutteella.
4. juoksutteen ansiosta juote tunkeutuu lämmitettyyn liitoskohtaan kapillaari-ilmiön avulla
5. haasteet: oikean lämpötilan löytäminen, juotteen "juoksuttaminen" liitoskohtaan

Pehmytjuotto:

1. metalliosien yhdistämistä metallisella sideaineella, juotteella, jonka sulamispiste on alhaisempi, kuin yhdistettävien metallien.
2. työlämpötila alle 450 astetta
3. juottaminen tapahtuu juottimella, eli kolvilla. Juotteena kouluelektroniikassa käytetään tinan ja lyijyn seosta, joka sisältää juoksutteen.
4. juotoskohdasta olisi hyvä tulla vuorimainen ja tasainen, ei pallo.
5. haasteet: vaatii käden hienomotoriikkaa. Sopivan lämpötilan saavuttaminen. HUOM! monet elektroniikkakomponentit eivät kestä suuria työlämpötiloja, joten niiden juottamisessa tulee olla varovainen ja ripeä!

Pistehitsaus:

1. Pistehitsaus on vastushitsausmenetelmä, jossa tarvittava lämpö saadaan aikaan johtamalla sähkövirta vastuksena toimivan hitsauskohdan läpi, johon muodostuu puristettaessa levyjä vastakkain pistehitsi. Sopii ohutlevyjen liittömiseen toisiinsa. (alle 3mm)
2. lämpötila n. 1300-1500 astetta
3. pistehitsauskoneessa olevat kuparielekrtodin hoitavat hitsauksen yhdellä jalanpainalluksella
4. säädettäviä asioita: hitsausvirta ja vaikutusaika
5. haasteet: oikeiden säätöjen löytäminen, kappaleen muoto