Vaikka tekeminen ja touhuaminen on itselleni ollut aina kovinkin tuttua, niin se ei silti poista sitä tosiasiaa, että olen oppinut ihan järkyttävästi tämän sivuaineen aikana. Jos mietitään eri osioita, kuten puu-, metalli-, sähkö- ja pedagogiikka -osioita, niin kaikkein suurimman harppauksen on saanut oma pedagoginen ajatteluni. Ihan sama, mitä olen tehnyt pajalla, niin jostakin on aina tullut se ajatus, että miten tämänkin asian opettaisin lapselle. Tuo ajatus on varmasti päähäni pinttynyt sen takia, että sitä on sivuaineen opettajat ihan rasittavuuteen (ei sentään) asti tuoneet esille.
Toisena suurimpana kehityksen osa-alueena on ollut puun työstö ja puu materiaalina. Olen kaikki työni tehnyt männystä, poislukien sorvaustyö, johon sain kaverilta palan koivua. Vaikka paljon männystä pidänkin, niin kyllä koivu niin paljon mukavampi on työstää kuin mänty. Koivu ei repeile ja lohkeile läheskään niin helposti sen kovuutensa tähden. Mänty on enemmänkin sellainen veistelypuu, ei huonekalupuu. Jos siis täytyy saada hienoa jälkeä aikaiseksi, niin kannattaa ottaa materiaaliksi koivua. Tai jos haluaa käyttää mäntyä, niin siinä tapauksessa kannattaa pyörösahaan ja jyrsimiin vaihtaa ihan uudet terät...
En sen tarkemmin ala reflektoimaan erillisiä työstömenetelmiä tai tekniikoita, koska niistä olen kertonut melko kattavasti läpi koko blogin, mutta joitakin ajatuksia omasta opettajuudestani ja sen kehittymisestä haluan tähän raapustaa. Kuten jo mainitsinkin, niin ajattelun muutokset ovat olleet suuria. Erityisesti ajatus siitä, miten tuoda asiat lapsille lasten tasolla ymmärrettäväksi. Ei niinkään se, miten opettaa jokin yksittäinen tekniikka, vaan se, miten opettaa oppilaalle asioiden merkityksiä. Esimerkiksi suunnittelun, piirtämisen ja ajattelun merkityksiä koko käsityöprosessin kannalta. Vaikka emme kovinkaan paljoa ole päässeet seuraamaan tai opettamaan "oikeita" oppilaita, niin silti tällainen ajatuksen juoksun muutos on päässyt syntymään. Varmasti suuri merkitys on ollut pajatyöskentelyllä, missä olemme tehneet todella paljon erilaisia töitä suunnitelmien ja piirustusten pohjalta. Jos piirustuksissa on ollut jotain vinksallaan, niin kyllä se on heti vaikuttanut itse työskentelyyn. Samoin jos jotakin asiaa ei ole mietitty ihan loppuun asti, niin varmasti on ongelmia ja haasteita tullut jossain vaiheessa työskentelyä.
PEDAGOGIIKKA
Tuomaksen pitämä pedagogiikkaosuus oli mielestäni sellainen erityisen mukava. Pääsimme pienryhmässä suunnittelemaan kutosluokkalaisille kaksoistunnin, jonka aiheena oli mittakaava. Oikeastaan mitään muuta apuja emme saaneet tunnin suunnittelulle, kaikki oli oman mielikuvituksemme varassa; mitä tehdään, miten tehdään jne.
Ideana:
- luokkahuone tai joku tila mittakaavassa
- itse valittu mittakaava/annettuna mittakaava
- ryhmille annetaan valmiit mittakaavat, joissa toteuttavat
- ryhmät tekevät samasta tilasta mittaukset ja työskentely eri tilassa
- esimerkkinä mittakaavasta meidän tekemä malli → konkreettinen (esim. jalkapallokenttä) → kolme tms. esimerkkiä eri koossa
- esimerkkeinä myös esim. kartoissa käytettyjä mittakaavoja tms.
- mittaaminen konkreettisesti (oppilaat itse)
- luokkahuoneen kuvaaminen ylhäältä
- AV-välineet: liitutaulu (mittojen merkitseminen), tykki, tietokone
- materiaaleja: pahvi, kuumaliima, erikeepperi, sakset, mitat, tikut, paperipillejä, paperia, tussit (mittojen merkkaamiseen pahviin)
- alustaksi: pahvi (valmiiksi leikattu) tai vaneri → mallin mahduttava siihen
- Tunnin alkuun kertaus mittakaavasta
- tulosteena ohjeet, jotta kaikki muistaa mitä tehdään
- kolmiulotteiset mallit tilasta
- pelkistys → kokonaiskoko kappaleille, ei liian tarkasti
- päämitat
- mittakaavasta video herättelemään?
- lisätehtäviä?
- työnjaon ohjeistus ryhmien sisällä?
- ryhmäjaot Villen kanssa sovittuna
- tunnin tarkoitus: hahmottaa käytännössä, miten mittakaava toimii ja hahmottaa, mitä mittakaava tarkoittaa
- ohjeistuksessa painotettuna, että helppoja lukuja mittakaavoihin (esim. täysiä kymmeniä)
- pitäisikö yhdessä suurentaa jonkun esineen mitat taululle, jos tehtävä tuntuu liian hankalalta?
- esimerkkejä siitä, missä erilaisia mittakaavoja käytetään
- tehtävään laitettava mitat
- mitan käytön opetus!
- mitä mittayksikköä käytetään?
Muita ideoita:
jalkapallokenttä mittakaavassa
rakennus mittakaavassa
jokin omasta ympäristöstä löytyvä rakennelma itse mitattuna ja mittakaavassa
suurennettu esine
puiden pituuksien mittaaminen
Tuntisuunnitelma (2x45 min):
Ryhmän tavoitteet:
Osaamme rakentaa sellaisen tuokion, että oppimista tapahtuu
Saada positiivisia kokemuksia teknisen työn opettamisesta
Saada kokemuksia aihepiirityöskentelyn ohjaamisesta ja suunnittelusta
Ryhmänhallintataitojen kehittäminen
Ymmärrettävä ja selkeä tehtävänanto
Lopetuksen ja koonnin painottaminen ja tärkeys
Tunnin tavoitteet (oppilaille):
Mittasuhteiden oivaltaminen
Mittakaavan hahmottaminen käytännössä
Oppilas harjoittelee työohjeen käyttöä (OPS)
Oppilas harjoittelee oman ja muiden työn kriittistä arviointia (OPS)
Mittaamisen ja merkitsemisen harjoitteleminen (OPS)
Oppilas harjoittelee näkemään matematiikan ja reaalimaailman välisiä yhteyksiä (matematiikan OPS)
Oppilas oppii loogista ja luovaa ajattelua (OPS)
Oppilas harjoittelee työskentelemään keskittyneesti ja pitkäjänteisesti sekä toimimaan ryhmässä (OPS)
Oppilas harjoittelee laskimen käyttöä (OPS)
Kuumaliimauksen periaatteet
Yllä on ryhmämme tekemä alustava suunnitelma toteutettavasta kaksoistunnista tavoitteineen. Parasta tässä ryhmäsuunnittelussa oli se, että hyviä ideoita sateli joka suunnasta. Kyllä ryhmässä vain on voimaa. Alla on opettamisen harjoittelua koskeva itsearviointi ja tavoitteet, jotka asetin itselleni harjoittelun suhteen.
Tavoitteeni:
1. Ensimmäinen tavoitteeni on löytää edes hiuskarvan verran tulevasta ”kässäopettajuudestani”
2. Toisena tulee innostuminen. Olen erittäin paska innostumaan asioista, niin haluaisin tämän pedagogiikan aikana oikeasti kokea innostumisen tunteen.
3. Yritän suhtautua avoimesti eri juttuihin ja ottaa kaikesta irti sen hyvän
4. Tavoite on selvitä perjantain opetustuokion jälkeen hengissä kypsyysnäytteeseen ja sieltä hengissä pois.
Itsearviontini:
Minkälaisena koit opetustuntien suunnittelun ja kehittelyn pienryhmässä?
- opetustuntien suunnittelu oli oikein antoisaa ja jopa mukavaa. Oli hieno vaihtaa ajatuksia ryhmäläisten kanssa, ideoita heiteltiin puolin ja toisin ja lopputuloksesta tuli oikein hyvä.
Minkälaisena koit oman pienryhmäsi kaksoistunnin pitämisen / seuraamisen?
- itsehän pidin tuon kaksoistunnin ja täytyy myöntää, että oli oikein virkistävää pitää hyvin suunniteltu tunti. Tunnin alussa olisi vain pitänyt katsoa, että kaikki välineet olisivat paikoillaan, koska ne eivät nyt olleet. Alun härväämisen jälkeen kaikki lähti oikein hyvin ja tunnista tuli onnistunut kokonaisuus.
Minkälaisena koit pienryhmän opetuksen tarkkailutehtävät?
- tarkkailutehtävä oli mielenkiintoinen. On hyvä seurata oppilaita ja heidän tekemisiään. Näin pääsee paljon pintaa syvemmälle ja mahdollisesti oppilaan ajatusmaailmaan edes hieman käsiksi.
Minkälaisena koit opetuksen jälkeen pidetyt palautekeskustelut?
- koin palautekeskustelun hyödyllisenä, koska en ole omasta opettajuudestani todellakaan kovinkaan tietoinen. Oli mukava saada positiivista ja rakentavaa palautetta. Tuli ihan sellainen olo, että ehkä minusta voisi tulevaisuudessa tulla opettaja.
Minkälaisena koit opiskelijoiden palautteet?
- oli hauska saada vertaispalautetta kavereilta ja kuulla miltä opettamiseni heidän silmissään näytti. Ei ollut kiusallista tai kamalaa, koska tyypit, jotka palautetta antoivat olivat tuttuja.
Minkälaisena koit ohjaajien palautteet?
- Tuomaksen palaute oli mielestäni erittäin hyödyllinen, koska niinkuin edellä sanoin, tuli aivan sellainen olo, että minusta saattaisi sittenkin olla opettajaksi. Arvostan rehellisyyttä ja kriittisyyttä.
Millaisia positiivisia / kielteisiä kokemuksia / tuntemuksia tuli esiin harjoittelujakson aikana? Mistä johtui?
- pakko on myöntää, että harjoittelussa ei ollut mitään negatiivista! Oli hienoa, kun saimme ihan itse suunnitella kaksoistunnit ilman, että opettaja puuttui sen sisältöön. Eihän töissäkään kukaan tule meille sanomaan miten teemme ja opetamme tuntimme, joten oli kiva, että tämän harjoittelun aikanakaan siihen ei puututtu. Oli myös erittäin mukavaa päästä itse opettamaan, vaikka se aluksi meinasi jännittääkin. Tutussa porukassa ja hyvässä ilmapiirissä on hienoa työskennellä!
Rohkenisitko opettaa teknistä työtä peruskoulun alimmilla luokilla? Perustele!
- kyllä rohkenisin. Mielestäni hallitsen käsitöiden erilaiset tekniikat sekä työtavat ja osaan ottaa huomioon työturvallisuuteen liittyvät asiat melko hyvin. En osaisi pelätä opettaa käsitöitä alaluokilla saati sitten yläluokilla.
 |
| Tuntisuunnitelma |
 |
| Tuntisuunnitelma |
Tuo pitämäni tunti tosiaan onnistui kyllä todella hyvin. Alun säätämisen jälkeen kun päästiin työskentelemään, niin homma eteni kuin resiina raiteilla. Itselläni oli melko itsevarma ja motivoitunut olo ja samoin oli myös oppilailla; kaikki pitivät aihetta mielenkiintoisena ja tarpeeksi haastavana. Yhdellä parilla jäi työ ihan vähäsen kesken, mutta se ei tuntunut heitä haittaavan.
Aluksi oli tarkoituksena, että olisimme käyneet vielä kaikkien pienoismallit yhdessä läpi, mutta aika loppui kesken. Päätin priorisoida tekemisen puhumisen edelle, koska kyse oli kuitenkin käsityön tunnista, eikä matematiikan luennosta. Jos olisin tuon luokan luokanopettaja, niin siirtäisin töiden läpikäymisen vain seuraavalle oppitunnille. Kuitenkin olisi tärkeää, että kaikki pääsisivät esittelemään omat luomuksensa ja opettaja pääsisi kartalle siitä, onko tehtävä ymmärretty ja tehty oikein.
ENTÄS SITTEN?
Vaikka moneen kertaan olen todennut, että paljon on opittu ja menty eteenpäin, niin silti vielä on ihan hullun lailla opittavaa ja kasvamista. Vielä enemmän pitäisi saada ymmärrystä siitä, miten kehittää omaa sekä oppilaiden ajattelua suhteessa kokonaiseen käsityöprojektiin sekä siitä, miten itse voisi pysyä kehittyvän teknologian hermoilla ja kehittyä itse siinä mukana. Itselleni on nimittäin kaikkein suurimpana haasteena se, että olen melko perinteinen ja helposti kaavamainen kaveri. Pakko on opetella haastamaan itseäni käyttämään tulevaisuudessa uusia tekniikoita, tapoja ja laitteita. Pitäisi oppia ajattelemaan aina hieman omaa mukaavuusaluettaan pidemmälle ja astua omalle epämukavuusvyöhykkeelle.
Kun kaavamaisuudesta ja liiasta perinteen vaalimisesta pääsen eroon, niin minusta voi ajan mittaan kehittyä vaikka kuinka hyvä käsityönopettaja. Eihän sitä koskaan tiedä.
